Päättäjäiset vietettiin Linnaisissa, kiitos siitä Sisselle, kun saimme lainata taloa ja tilaa. :)Poikien etsiessä alakerrasta nukkumahuoneita itsellensä, oli talon pihalle saapunut taikuri Janne Tuppela. http://www.jannetuppela.com/
Ukkosen jyristessä taustalla ja sadepilvien lähestyessä meitä, Mika T. viritteli grilliä tulille. Vielä ennen ruokailua oli valmentajien aika arvoida pojat menneestä kaudesta ja antaa ohjeita ensi kaudelle, kortin kera, kortit varmaan löysittekin poikien laukuista ?
Illan leffaksi olimme valinneet videotykillä katsottavaksi: 9, joka keräsikin erilaisia mielipiteitä pojissa, ihastuksesta, jännitykseen ja hieman pettymykseenkin. Makuja on yhtä monta, kuin katsojaakin.Unille siirryttiin 22.20, mutta sehän ei tarkoittanut suinkaan nukkumista, vaan jonkin sortin "kikatushysteriaa"...kuinkas muutenkaan, jos kasa puhetaidon omaavia poikia laitetaan kimpassa nukkumaan. Lopulta saimme neuvoteltua täydellisen hiljaisuuden taloon ja pojat olivat täydessä unessa 23.00 jälkeen.
Aamulla kukko kiekui meille aikuisille 6.30...vai oliko ne sittenkin pojat jotka heräsi ?... uni olisi kyllä maittanut vielä tovin.
Taikurin poistuessa paikalta oli aika päästää energiat valloille ja aloittaa ilmapallojen polkemiskisa. Jokaiselle pojalle sidottiin pallot jo tässä vaiheessä elämää jalkaan ja säännöksi tuli: voittaja on, jonka pallo on viimeisenä ehjä.Pallot olivat uskomattoman kestäviä! Pojat nauroivat ja juoksivat kilpaa yrittäen rikkoa kaverinsa palloa, haasteellista oli !
Loppukaksikoksi päätyi Kristian ja Justus, jotka joutuivat lopulta joukkueen muiden poikien piirittämiksi, jotta saattiin mahdollisimman pieni alue karkuun mentäväksi, ja lopulta voittajaksi päätyi: Justus !
Ruokailun jälkeen paikalle saapui Elja ja Atte ilahduttamaan poikia kitaroilla, soittamalla: ACDC, Guns Rosesta ja monta muuta todella hyvää biisiä. Niin pojat, kuin aikuisetkin löysivät mahtavan fiiliksen kitaran soidessa todella hyvin. Osalle pojalle tämä olikin päättäjäisten paras kohta, livemusiikkia, jeeee.Yhteen summattuna vajaa vuorokausi 11 pojan kanssa, oli onnistunut ja opimme jälleen tuntemaan poikia aivan uudella tavalla. Suuremmilta haavereiltakin vältyttiin ja eripuraa ei kenenkään välillä koettu. Aamulla poikien kanssa kävimme läpi edellistä iltaa, ja kaikki tuntui olevan todella onnellisia juhlinnasta, kukaan ei tunnustanut, että olisi ollut tylsää. Kiitos pojille ja mukana olleille aikuisille jälleen yhdestä unohtumattomasta ajasta joukkueen kanssa. (Hanne)
